Niin siis missä, kysymme vaan??? Siis mihin voi teinipoika metrisine jalkoineen tai vanhus huterine luineen mennä???
joko sohvalle tai tuolille… Mielialasta riippuen…
saiskos vielä kolmannen tyynyn…
tai pari voi olla vaikka sohvalla… ja sopu sijaa antaa… kaksin aina kaunihimpi… Menköön ihmiset sinne mihin mahtuu, ja onhan lattialla aina tilaa 
Viimeksi TOKO koulutuksessa puhelimme miksi koulutamme.
Mielipiteitä, jopa pienessä porukassamme, oli monia. Yksi mietti, että mitä koira saa tästä. Pohjana esim. Agilityssä koira innostuu hyppimisestä. Toinen puhui innostuksestaan kilpailemiseen ja kilpailuita varten. Hän kilpaileekin monessa lajissa ja varsin menestyksekkäästi. Eräs taas kouluttaa tekniikalla ja on innostunut näistä tekniikoista. Meitä siis on monia ja jokainen omilla ajatuksillaan sekä toiveillaan.
Koulutuksestahan on hyötyä kotioloissakin, kunhan huomaa siirtää oppeja kentältä ne myös kotiin 
Meillä isäntä aina pyytää, jos Sulonkin voisi viedä TOKO.n, kun aina sen jälkeen koiramme ovat kuulemma alkaneet kuunnella No Sulo saa olla Sulo lopun elämäänsä ja herralla on ihan oma paikkansa perheessämme. Mutta on hienoa, että muutkin huomaavat sen eron, joka tapahtuu.
Ami on aina kaivannut tekemistä. Vilkkaudessa on hyötynsä ja haittansa. Välillä taas on suruissaan, kun Ami ei taas “lepää” muuta kuin kotona. Aina matkat ym. on koira valmiudessa. Sekä minun mielestäni aktiivisuus nostaa myös yleistä tempperamenttia. Näin ollen monien mutkien kautta Amikin herkistyi muille nartuille.
Väinö nuorimpana on kovasti makupalojen ja temppuiluiden perään. Väinö on taas luonteeltaan paljon herkempi, kuin edelliseni. On hienoa, kun joutuu toimimaan aivan eri tavalla kuin ennen. Mutta taas Väinö on valtavan nopea oppimaan eri asioita. Mikä innostaa itseäni valtavasti.
Itse olen aina haluunut viihtyä ja viettää hyvää aikaa koirieni kanssa. Rotuna leonberg ei ole mielestäni tarkoitettu vakavaan ja intensiiviseen kouluttamiseen ja kilpailuun. Mutta tämä rotu antaa valtavasti mahdollisuuksia. En haluaisi, että jokainen koirani olisi Amin luontoinen, vaikka itse palvon tätä yksilöä VEPE.ssä Amihan alkuun vaan hutiloi ja hyvä, kun edes pysyi pinnalla… Ja mitä pääsimme kuitenkin AVO luokkaan. Kilpailut on minulle haaste oman jännittämisen ohella toimia yhdessä siinä tilanteessa. Tunne kilpailuiden jälkeen on aina magee. Amin kanssa jatkoimme, kun se palo silmissä rantaan mennessä on niin huikea. Tuloksia tulee, jos on tullakseen.
harjoitus porukkamme on upea ja en voi kylliksi kiittää mitä iloa tämä keskiviikkoinen treffaaminen on tuonut. Yhteishenki ja ilo, jota jaamme on uskomaton. Kilpailuissa jouduin taas pettymään liialliseen ihmisten kilpailuviettiin… Luulin tämän lajin olevan rennoin mitä tiedän. Mutta tulokset ja kilpailut ovat tuskainen päämäärä monelle.
Mutta keskiviikoinen rantatuokio säilyttää arvonsa.
Nykyaika on tuonut valtavasti erilaisia tapoja kouluttaa. Minä toimin edelleen maalaisjärjellä ja koiran mukaan. Ja haluan edelleen nauttia harrastamisesta, en vain tulosten toivossa tai muille näyttämisen takia. Juuri kuulin, kun yksi ihmeteli, että ollessaan kurssilla oli opetettu, ettei ei sanaa saa käyttää….
No meillä käytetään ja välillä aika aktiivisesti. Eipä nuo siitä sanasta sen sukkelammaksi muutu
Ihmiset valittavat, kun näyttelyissä on huono tunnelma. No miettikääpä, kun sama määrä olisi esim. TOKO kentän reunalla… Sama rutina siellä kuuluisi, kun kuuluu jo nyt.
Siis pohjana vaan vuodatukselleni: Muistakaa välillä sitä iloa, kun ensimmäinen koira tuli taloon! Ei tainnut olla päteminen ja kilpailut/tulokset mielessä…
Ja tämä on siis vain minun pienen pääni sisällä olevaa ajatus tulvaa. Eikä kenellekkään henkilökohtaisesti
Nähdään treeneissä, kokeissa, näyttelyissä siis HARRASTUKSEN PARISSA!
Täytyy sanoa, että kelit ovat hellineet meitä vesi-intoilijoita nyt. Tosin Amia alkaa jo kovasti väsyttää nämä jatkuvat kuumat 
Myös Ami ilmeisesti hiukan loukkasi uimaretkellä hieman jalkaansa. Ei pahasti mutta hiukan näkee, että aristaa. Sulo hakee saunasta lauteiden alta talon viileimmän paikan ja oleilee siellä. Väinökin puuhkuttaa tuossa, kun eihän pikkuinen käsitä vielä mikä tällainen kesä on
Jopa kissat kellivät päivän pihalla reporankana.
Väinö pääsi vihdoin TOKO kurssille maanantaina. Ihan kivasti toimi, ollen ekaa kertaa kentällä. Väinö pitää kaikesta temppuilusta, joten meillä oli kivaa ja opittiin kovasti kaikkea kivaa.
Keskiviikkona poika pääsi ensimmäisiin VEPE-treeneihin. Alkuun outo rantapaikka jännitti kovasti ja ihmiset, koirat ym. Väinö on hauska , kun sen tarvii funtsia ensin asiat . Nytkin porukka oli niin outoa, mutta kierrettyään minut ympäri meni se jo ihmisten luo, että ai niin mehän oltiinkin jo tuttuja
Otettiin melkein hengailun kannalta ensimmäinen kerta. Hiukan soudeltiin ulapalla meidän ollessa kyydissä. Kerran haettiin dami ja köysi veneeltä. Positiivisia juttuja reissu täynnä: dami ja köysi haettiin vieraalta mieheltä, heti mentiin ja tuotiin rannalle. Uimatyyli Vänellä on mainio, kun selkä ei kastunut koko reissussa… On hankala katsoa, koska jalat ottaa pohjaan Hieno poika!
Me olemme käyneet joka ilta uinnilla ja otan aina yhden koirista mukaan, jotta saavat rauhassa uida ja samalla saa itsekin kaikki ovat nauttineet omasta priva hetkestään kovasti
Nyt täällä mietitään jaksaisko viikon päästä ajella leo leirille kurkkaamaan… Mökkiä ei ole mistään matkalta varattu, mutta olisihan se tietysti kiva sielläkin poiketa.
Nyt vähän aletaan joviileämpiä kelejä odottelemaan, että päästäisiin vaikka rauhassa lenkkeilemään.
Pääasiassa loma-aikamme loppuu tuonne klo.20. Sen jälkeen saatamme olla taas tavoitettavissa.
Päivällä siis kotipihalla vahtipalvelun työntekijöitä pitkin pihaa
Jostain syystä toisilla vaan löytyy se jokin toisesta.
Leevi on kissoistamme se, joka hoitaa ja seurustelee koirien kipeytyessä. Viime vuonna, kun Sulolla oli paha mahasuolitulehdus niin Leevi sitkeästi makoili aina Sulon vieressä ja välillä suukotteli. Tämä piirre Leevin vanhetessa vahvistuu vaan. Väinö ja Leevi ovat alusta asti olleet ystäviä. Ne jaksavat leikkiä pitkiä aikoja ja leevi myös suukottelee paljon Väinöä.
Muutama otos yhteisestä hetkestä
Itseni ilmoitin marraskuussa olevaan MH-kuvaukseen töihin, toivottavasti sitä ennen olen jo B-toimitsija… Tämä maailma tuntuu vievän mukanaan… Koko ajan hamuaa tietoa lisää ja mikä hienointa seurata koirien käyttäytymistä aitiopaikalta.
Vielä Väinöstä muutama teini otos
Eli tulokset tuli ja nyt olen MH-kuvauksen C-toimihenkilö elokuussa olisi B-osuus edessä.
Juhannus ja 4-viikon loma aluillaan… Eipä voi valittaa.
Ihanaa Juhannusta kaikille!
Tämä viikonloppu menikin Kaarinassa MH-toimihenkilöiden C-koulutuksessa. Oli todella mielenkiintoinen viikonloppu ja vetäjät asiansa osaavia: Kai Tarkka sekä Riitta Liimatainen. Raskas mutta antoisa viikonloppu ehkä takaa minulle C-toimihenkilökortin. Syksyllä olisi B-osuus, joka taas vie eteenpäin tässä. Joskus tulevaisuudessa ehkä A-osuus, joka oikeuttaa testin ohjaajaksi ja on näin koiran kanssa tekemisissä koko kuvauksen ajan, leikittäen ym koiran.
Tulevaisuudessa toivonkin, että leoille saataisiin myös järjestettyä omia kuvauksia… Eli hopsan kaikki innokkaat kursseille
Kotona: Väinöllä alkoi TOKO ALO kurssi… joka onkin haastellinen, koska Väinöllä on ollut niin paljon kasvun kanssa häikkää, että perusasiatkin on jätetty vähemmälle. No pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…
Ami on pian totaalikalju… Sulo tulee perässä Eli karvaa kämppä täynnä. Väinö nauttii silmittömästi kesäsateesta tai oikeastaan lätäköistä. Minulla loma alkaa juhannuksesta, että jahka sitten saisi jotain jo aikaiseksi…
Niinpä se aamu valkeni… Aamulla katsoin, kun auton ikkuna oli jäässä ja ajattelin, että oikeesti; oon lähdössä uittaan koiraa!!!! Mutta matkahan vaan. Ami oli ilmoitettu mukaan, kun joukkueet ei tulleet täyteen ja ajattelinkin Amin uivan jo verkkaisesti.
Paikalla otin yhden veneestä hypyn, kun neito ei sitä vielä tänä kesänä ole tehnyt. Mutta eipä siinä meillä ongelmia ole. Ami oli joukkueessa Lutraleot, jonka ajattelimme olevan hitaampien joukkue. Mutta Misty näytti heti alkuunsa, että nuo puheet saa loppua ja veti koko kisojen pohja-ajan leoille reilu 54 sekkaa Ami oli vuorona toisena ja pimu tulikin, kuin mikäkin. Amikin päätti että puheet vanhenemisesta saa lopettaa, aika reilu 59 sekkaa. Ihana Ami, olinpa ylpeä. Kolmantena meillä ui Sulanderin Mian sijoitustyttö Anna. Anna pomppasi hienosti paatista uiden nautiskellen huomiosta sekä ihanan viileästä vedestä , aika reilu 1.15 Tässä loppukiihdytys Annalta
Tässä Amin joukkue
Sitten oma poseeraus kaljulta neidolta. Kotiin lähtiessä Ami olikin väsynyt, joten vahvistui, että päätös oli oikea viime vuonna. Siis lopettaa kisaaminen. Kiitos kaikille mukana olleille oikeinkin mukavasta päivästä!! Myös Lutraleoille Justukselle, Pumballe ja Capolle!!!
Sitten vielä Väinö uutisia harmiksemme Helsingin reissun jälkeen ontuminen pahentui ja matka kuviin siis kävi. “Onneksemme” kyseessä etujalassa oli panosteiittia, joka menee levolla (joka on kovin helppo toteuttaa…) sekä särkylääkkeillä. Väinön mielestä hänessä ei ole enää mitään vikaa….
Ensi viikonloppuna onkin MH-koulutusta, jota mielenkiinnolla odotan. Sulolta myös suukkoja kaikille, että hyvin pyyhkii Lopuksi vielä kuva talomme ylimmistä ystävyksistä… edelleen…
Ja nyt oikeesti lopuksi… Kun meillä on nyt muutamaan otteeseen käynyt kaunis kultsutyttö Roosa kyläilemässä
Onpas jäänyt turiseminen vähille…
Osa syynä oli viikon rallimatka Italiaan Sardinian saarelle. Kelit olivat uskomattoman lämpimät ja joka päivä olimme yli 30 asteen helteessä.
Äitini ja isäni toimivat ajan koiravahteina Petran ollessa henkisenä tukena sekä myös kävi välillä tarkistamassa laumaa
Sydämmellinen kiitos kaikille!!!
Väinö kävi 4 kertaa Sailalla fysioterapiassa ja muutos oli uskomaton ensimäisestä kerrasta. Ensimmäisellä kerralla poika oli niskasta häntään jumissa. Pikkuhiljaa saatiin paikkoja auki. Nyt otetaan löysästi elämästä ilo irti
Tosin kävimme ihania siskoja moikkaamassa Helsingissä ja tämän jälkeen Väinö on ontunut etustaan, joten nyt loppuviikolla lekuriin siitä… Voihan tuota Väinö miestä….
Tässä sisaruksista otos kiitos Sailalle!!! Oli ihana nähdä ja tutustua!
Ami päättää tehdä taasen samanlaisen kampauksen kuin viime kesänä, eli kaikki pois häiritsemästä… Voi jestas tuota karva määrää. Ami on edelleen oma itsensä… Näyttelyissä piti kiertää kesä mutta eihän nyt totaalikaljua sinne viitsi viedä… Syssymmällä sitten.
Sulo seurustelee Väinön kanssa ne on oikein herrapari. Nukutaan vierekkäin ja leikitään ja nukutaan.
Itselläni on pian MH-koulutus, jota odotankin mielenkiinnolla ja Väinöllä alkaisi TOKO kurssi. Toivottavasti saataisiin harmittavat jalkavaivat pois, että pääsisimme touhuamaan.
Koirauinnin SM-kilpailut ovat sunnuntaina ja vielä harkinnassa. Itseä jäi vähän jännittämään se kun Amilla kylmä menee jo luihin ja ytimiin…
Mutta ihanaa kesää!!!!!!!!!!!!!!!
Huoh… nyt voi huokaista Erikoisnäyttely 2009 on saatu käytyä.
Aamulla jo kuuden aikaan lähdin ajelemaan kohti Kangasalaa. Mukana Ami sekä penkillinen tavaraa. Aamu sentään oli keliltään hyvä. Alkuhäslinkien jälkeen kehät pääsivät vauhtiin ja samalla sade…
Minä jahkaannuin leoshop tädiksi/palkintotädiksi ym. tädiksi… Suuri kiitos Terhille ja Jarkolle , jotka olivat myös shop/palkinto ym. täti ja setä! Oli meillä komee trio
Päivä meni huiman nopeeta ja mielestäni porukka sateesta huolimatta hyvällä tuulella. Ainahan joku vastarannan kiiski joukkoon mahtuu mutta äh, ei anneta niiden latistaa
Mein pikkuinen katos, joka alkoi sateen alettua kelpaamaan muillekkin Hienosti tässä pystyi seuraamaan jokaista kehää… kunhan huomasi seurata…
Taika portsarina
Tässä uroskehän tunnelmaa
Avoimissa nartuissa oli kehän täydeltä porukkaa ja tunnelmaa
Taika tyttönen pärjäsi ihan huimasti AVO ERI2!!! Loistavaa Tuija ja Taika!!!
Kehässä näkyi ihania veteraaneja, kuvassa Marin mussukat Rane ja Lyyli (olikohan se noin..) Amin isä Pallero taas voitti veteraanit ollen ROP-veteraani!! Huimasti onnea ihanuudelle!
Lopuksi vielä sisko ja sen veli (Ami ja Masi) pääsivät turisemaan kuulumisensa ihana pari, meidän silmäterät!
Siinäpä se lyhyesti… Meillä Amin kanssa oli kivaa Jotain olen itsekkin joskus vissiin tehnyt oikein, kun nykyään Amikin nauttii ja rentoutuu näytelmissä. Samalla tietysti itsekkin. Ihana oli huomata tuomarin suu loksahtavan auki kuullessaan Amin iän. Ja voi miten olin otettu rouvan kehuista. Kunpa tyttömme vielä jaksaisi ilostuttaa elämäämme pitkään iloisella ja touhukkaalla mielellä.
Kiitos kaikille! Erikoisnäyttely 2009 on nyt nähty, ensivuotta odottamaan….
