….

Edellinen postaus loppui : Iloisin mielin kohti kesää.

Enpä olisi uskonut miten nopeaan siitä tulikin valtava huoli ja suru
Masi rakas jouduttiin nukuttamaan. Masi yritti mutta joskus se aika tulee ennen kuin tahdommekaan. Etusivulla oleva kuva on otettu vuosi sitten erikoisnäyttelyssä. Me olimme niin ylpeitä rakkaistamme. Ami oli näyttelyssä osallistumassa ja Masi seuralaisena. Emme kuunaan olisi uskoneet, että ensi kesänä nämä kultaakin kalliimmat ovat poissa….
Tuijalle ja Jukalle valtaisa halaus. Tiedän, että ette olisi halunneet luopua mutta teko jonka teitte oli niin arvokas yhteisen elämänne päätteeksi. Nämä kaksi koiraa olivat jostain syystä niin omanlaisia ja he saivat sydämemme kokonaan, niitä pienempiä sopukoita myöden.
Masi oli aina sydäntäni lähellä. Tutustuinhan poikaan jo 4-viikkoisena. Tuntuu, että tämä oli jonkun aikakauden loppu….
Toisaalta masi ja Ami yhdisti minut ja Tuijankin ja näiden ansiosta olen saanut huikean ystävän, jonka kanssa olemme jakaneet paljon… Paljon suruja mutta todella paljon ilojakin… Niinhän se menee ystävienkin kanssa, on alamäkiä ja ylämäkiä. Mutta ystävyys pysyy.
Mutta ei voi antaa surun viedä… Koska juuri puhuimme, että on onni, että elämässään saa tällaisia koiria elämäänsä. Se jos jokin on kiitollisuuden asia. Anitalle suuri kiitos, että saimme nämä luoksemme
Onneksi meillä molemmilla on kotonaan valloittavia pikinaamoja, jotka täyttävät sydämemme ihanuudellaan.

Nyt kevät on jo pitkällä ja kesä kolkuttelee ovelle Kaikkea hyvää kaikille!!!