pärjäilee ja opettelee…
Sulo on eniten hukassa, kun pomon paikka velvoittaa… Mutta ei oikein osaa…
On ollut sydäntä lämmittävää huomata miten monelle Ami on tehnyt vaikutuksen. Vaikkei monesti tyttöä olisi tavannutkaan. En tiedä onko syynä ollut se miten itse olen nostanut puheissani aina Amin sydämeni sopukoiden valtijattareksi… Sehän oli se narttu, jota urosihmisen ei pitänyt ottaa 
ehkä juuri siksi Ami oli niin täydellinen.
Välillä tuntuu, että Sulosta ei kauheasti tule kirjoiteltua ym. Sulo ei mitenkään ole vähempiarvoisempi tai vähemmällä huomiolla. Mutta Sulo elää huomaamattominta elämää. Silloin kun vieraita tulee niin Sulo on kyllä kuuluvin 
Nyt sitten keralla muutama otos pian jo 5-vuotiaasta hurmuristamme
Pallopeliä
Kähinää
Ja karvaiset lattiamatot…
Kiva, kun jaksoit taas laittaa postauksen.
Päivä kerrallaan kuljette eteen päin…
Amista. Sinusta vaan aisti, näki ja kuulikin sen, että Ami se on. Se sinun KOIRASI. Jollakin toisella Amista ei todellakaan olisi tullut sitä, mitä sinun kanssasi tuli. Joku toinen ei olisi ymmärtänyt. Joku toinen ei olisi osannut. Te vaan olitte toisillenne tarkoitettu. Yksinkertaista!
Amin jälkeensä jättämät saappaat ovat suuret, mutta kyllä Sulo paikan lunastaa – ajan kanssa ja omalla tavallaan. Sulo on niin hieno leo. Sulosta tulee sellainen sulomainen lauman johtaja
. Onni on, että Sulo ei jäänyt yksin, vaan kaverina on Väinö. Ymmärrän sinua oikein hyvin – nämä rakkaat ovat erilaisia. Joku ottaa sen paikkansa, tilan, valtaa kodin ja sydämen, täydellisesti. Toinen – ihan yhtä rakas – jää vähemmälle maininnalle. Eikä se todellakaan merkitse sitä, että toinen olisi jotenkin vähemmän rakas. Ei missään tapauksessa. Ovat vain erilaisia.
Mutta se kyllä täytyy sanoa, että on se Sulo sitten komea! Oikein charmantti herra!
Lämmöllä teitä ajatellen Tuija
Ihana kuulla, että Sulon silmät ovat yhä priimat!
Suloiselle Sulolle ja vallattomalle Väinölle suukkosia!!