Inspiraatiota etsimässä

Vähän takkuaa… Ja jotenkin ei saa vaan aikaiseksi.

Käymme lenkillä ja nautimme syksystä ja tulevastas talvesta. Väinö on vallaton oma itsensä ja nyt tuntuu, että Sulokin on löytänyt itsensä. Oma karhu herra Baddington on kovasti hellyyttelyn perään ja monessa mukana. Kylillä käymme kaupunkineliöissä ja näyttelytreeneissä. Ja jopa jo heitin ajatuksen ilmaan, että Sulo näytelmiin… No juu se oli vasta ääneen lausuttu ajatus.

Itse käyn viikossa jo monesti ratsastamassa sekä centered riding tunneilla, joka on äärettömän mielenkiintoista ja haastavaa. Pollet ovat taas löytäneet sydämeni

Sulo täytti 5-vuotta ja Väinö yhden… Voi miten paljon tähänkin vuoteen on mahtunut… Iloja ja suruja… Onneksi tällä hetkellä olemme olemme kuitenkin ilon puolella
Onneksi Väinö ja Sulo nauttivat toistensa seurasta Väne vie ja Sulo vikisee ja toisinkin päin.

Väinö ja tytöt

Väinö pääsi Taimin ja Helmin kanssa jytäilemään. Tiina otti samalla kuvia temmellyksestä
Ihana katsella kuinka koirat nauttii ihanasta syksystä

Mia ja pojat…

pärjäilee ja opettelee…

Sulo on eniten hukassa, kun pomon paikka velvoittaa… Mutta ei oikein osaa…
On ollut sydäntä lämmittävää huomata miten monelle Ami on tehnyt vaikutuksen. Vaikkei monesti tyttöä olisi tavannutkaan. En tiedä onko syynä ollut se miten itse olen nostanut puheissani aina Amin sydämeni sopukoiden valtijattareksi… Sehän oli se narttu,  jota urosihmisen ei pitänyt ottaa ehkä juuri siksi Ami oli niin täydellinen.

Välillä tuntuu, että Sulosta ei kauheasti tule kirjoiteltua ym. Sulo ei mitenkään ole vähempiarvoisempi tai vähemmällä huomiolla. Mutta Sulo elää huomaamattominta elämää. Silloin kun vieraita tulee niin Sulo on kyllä kuuluvin Nyt sitten keralla muutama otos pian jo 5-vuotiaasta hurmuristamme

Pallopeliä

Kähinää

Ja karvaiset lattiamatot…

ikävä on mutta pikkuhiljaa…

Ami siis alkoi kesällä ontumaan toista etujalkaansa. Se jo sinällään oli outoa, kun koira ei sitten nuoruusvuosien ollut ontunut. Ensin kävimme kuvissa mutta kuva oli otettu niin, että terve jalka oli päällä… Samaan kuviin tuli keuhkot. Fysioterapeutilla kävimme mutta ei mitään, tyttö ei inahtanutkaan.

Lopuksi varasin ajan Ventelälle Kankaanpäähän ja sanoin, että voitaisko nyt katsoa mikä vika on. Tämä eläinlääkäri oli ainoa, joka sai tytön ulvahtamaan… Ja kuva otettiin jalasta… Pahin löytyi; kasvain ja mahd. luusyöpä
No matka kotiin meni itkien… En kuunaan osannut odottaa tätä. Reilun viikon nautimme täydellisen tytön kanssa mutta vaikka kuin sai särkylääkettä, lepoa ja rakkautta niin olo ei kohentunut.
Yhden päivän tyttömme oli todella väsynyt…
Niin päätin, että koska rakkaamme on saanut elää täyden elämän ilman kipuja niin päästän hänet pois ennen kuin kovat kivut tulevat. Se olisi ollut Amia kohtaan väärin, että olisi avuttomana joutunut keskellämme olemaan.

Kiitos kaikille kauniista sanoista.
Pikkuhiljaa poikien kanssa jatkamme matkaa. Koti on hiljainen ja tyhjä.

Oma pieni enkelini

Hyvästi rakas tyttöni

Kiitos… Olit kaikkeni
Olit enemmän kuin edes uskalsin pyytää
Annoit enemmän… Annoit itsesi – kokonaan
Nyt oli vuoroni päästää sinut enkeliksi ansaitsemallasi arvokkuudella

Ei, se ei ollut VAIN koira…
Se oli minun Ami, täydellinen…

Olen useasti lukenut tätä runoa ja vasta nyt ymmärsin sen sanoman. Nyt kun jouduin sen itse kokemaan… Sydän pakahtuu…

“Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois”

Päivä kerrallaan….

kera rakkaimman

kurssia ja murhetta

Huokaus…. miten raskasta onkaan taas istua koulunpenkillä Eli viikonloppu leikittiin aavetta, etäleikkijää ja muita toimihenkilö harjoituksia. Siis MH.n B-toimihenkilö kurssilla. Kuullaan sitten joskus, että läpäistiinkö vai ei. Tämä ei ihan mikään läpihuuto juttu ole. Kouluttajat vaativat todella tarkkaavaisuutta ja lopputentti on aika esseen vääntöä… No täytyy pitää peukkuja. Toivottavasti leopoppoosta muutkin innostautuisivat niin saataisiin omat kuvaukset järjestettyä. Nyt mielestäni minulle tulee liian paljon hommaa…. Kovasti suunnittelin jo ensivuodelle mutta taitaa mennä vuoteen 2011.

Amille ei lepo ja särkylääke ole auttanut

Väinö ja Sulo hengailevat kimpassa ja ovat kovasti onnellisia vilpoisammista keleistä. Väinö on päässyt metsälenkkien makuun ja kuinka ihanaa on katsoa nuoren poijjaan kirmailua On ihana miten pojat nauttivat toistensa seurasta. Sulokin oikein tarjoaa itseään Väinölle, että pientä kähinää aina saisi aikaiseksi…

Vänä tokoilee :D

Väinön kanssa kävimme TOKO ALO-kurssin. Meillä se tosin oli todella aloittelua, koska Väinö oli ensimmäistä kertaa kentällä. Kurssi alkoi teorialla, jonka jälkeen oli muutama kerta harjoittelua kentällä. Alkuun Väinö jaksoi keskittyä hienosti mutta paikkojen tullessa alkoi muut kiinnostaa hurjasti
Nyt koetamme pikkuhiljaa edetä. Väinö on hauska, kun se jaksaa temppuilla kanssani. Tosin edelleenkään oma pokkani ei pojan kanssa kestä petra otti kentällä muutamia kuvia, kun olimme keskenämme treenaamassa.
Ja oikeesti…. Nää on otoksia onnistuneista hetkistä
Toisaalta tässä vaiheessa olen todella iloinen näistä muutamasta hetkestä! Lisää kuvia sivujen puolella…

Harmikseni, kun kerrankin olin Amin ilmoittanut Poriin ja Turkuun, niin nämä peruuntuvat Amin pissatulehdus ja köhiminen ovat poissa mutta ontuminen jatkuu… Kuvissa ja fysioterapeutilla ei koirasta löydy mitään…. Levolla ja särkylääkkeillä koitetaan nyt saada tämä aisoihin… Ami vaan ei ole levon kannalla

Lomat lopussa…

Niin ne pidemmätkin lomat joskus loppuu. Viimistä viikkoa viedään tällä erää. Kelit ovat kyllä suosineet hienosti ja yllättävän hyvin koiratkin ovat lämmön kestäneet.
Amin kanssa käytiin lääkärillä eilen. Enpä muista koska tämä tyttö olisi lääkärillä viimeksi käynyt… kerrankin näin.
Ilman rauhoitusta kuvattiin keuhkot sekä etupäätä pienen ontumisen vuoksi. Neidolta ei vieläkään onneksi mitään löytynyt olkapäästä tai kyynärästä eli ilmeisesti lihasperäistä ontumista. Nyt vaan taas Ellan taitaviin käsiin tyttönen Keuhkoissa oli krohinaa ja siellä krooninen keuhkoputkentulehdus No onneksi ei mitenkään näytä tyttöä silti vaivaavan muuta kuin hieman välillä krohisevana hengityksenä ja yskänä. Tähän katsotaan jotain lääkitystä, kunhan verikokeiden tulokset tulee. Pissatulehdus tytöllä oli päällä vaikkei mikään siihen viitannut… Ami siis on vähentänyt juomistaan huomattavasti eikä pissakaan tietysti tule kauheasti.
No ei neito mitenkään kipeältä vaikuta onneksi

Sulo pääsi vihdoin kesälomapäivälle kanssani mökille ja voi miten nauttikaan. Sulo tepsutti isäni perässä touhuillen ja välillä pulahti uimaan ja taas tepsuttelemaan reissujaan. Välillä ajattelin, että miten oikein olisi jättää Sulo nauttimaan ajastaan sinne. Joskus vaan se ilo paistaa niin koiran silmistä. Mutta olen kyllä niin itsekeskeinen, että haluan pitää kaikki koirani lähelläni

Ami ja Väinö olivat ratketa liitoksistaan, kun palasimme kotiin. Ihanaa olla kaivattu
Tässä Sulosta muutama mökki otos
Sulo kaislojen valtias

Uimamaisteri

Terassi vahti

Laiturilla haaveilua

Pieni kesäretki

Lauantai aamulla pakkasin mukaani Väinön/sadevarusteet/tankin täyteen Matka kulki ensin Kangasalalle seuraamaan SM-tokoja. Pakkohan sinne oli mennä, kun leoillakin oli joukkue ja siinä 7,5-vuotias Masi (Amin veli) . Koko ajan, kun olin paikalla oli siellä kovin lämmin. Masi pääsi paikallamakuuseen vasta 13.30. Ja paikalle he olivat tulleet 7.30…
No eipä Masia tuo haitannut; luoksepäästävyys 10p/ paikallamakuu 10p!!!!!  Jamaskin suoriutui näistä hienosti. Paikalla myös Eini ja Selma VOI-luokassa sekä maskottina Peppi. Näin ollen oli hienoa lähteä jatkamaan matkaaa kohti Keuruuta ja leo-leiriä…

Koko matkan satoikin vettä ja kuten myös Keuruulla. Menossa oli juuri nopein uimari kilpailu. Väinökin osallistui Ja hienosti hyppäsi heti kutsusta veneestä ja ui rantaan… Suurudenhulluna koetti juoda järven tyhjäksi tullessaan. Väinön  kulutti matkaan aikaa 60s. Aika hyvin pojalta, joka vasta harjoittelee uimisen saloja.

Onneksi sade loppui nopeasti ja pääsi tepsuttamaan ilman sadevarusteita. Oli mukavaa tavata eri tuttuja. Leirillä oli äärettömän leppoisa tunnelma. Väinöllä riitti vientiä nuorten tyttöjen kanssa Marille kiitos kahvituksesta. illalla juoksukilpailun jälkeen ennen yhdeksää lähdimme kohti kotia ja Väinöstä ei paljon vaivaa ollut enne kotipihaa

Kiitos kaikille päivän kulusta. Meillä oli oikein hieno reissu. Muutama kuva löytyy sivujen puolelta.